Eläinten päivä

Uroskoti Ukkosessa vietetään lokakuista eläinten päivää apeassa tunnelmassa. Tuulia murjottaa taas ja ikävöi kesällä kuollutta äitiään. Joskus hän seisoo ulkona pimeässä ja huutaa tätä. Turha vaiva. Kukaan ei vastaa. Päivän tunnelmaa ei parantanut sekään, että hän kävi lenkillä vakavasti sairastuneen ystävättärensä kanssa.

Yhtäkkiä leijonakoira Nouba havahtuu johonkin kuulemaansa ja ryntää eteiseen raapimaan ovea. Silmät puoliummessa väsynyt Tuulia avaa oven ja kaikki neljä koiraa ryntäävät ulos. Jossakin ulkona haukkuu koira.

Tuulia istuutuu keittiön pöydän äärelle silittäen kädellään äidin vanhaa pöytäliinaa. Samalla hän pitää silmällä pitkää, tielle johtavaa pihatietä jotteivat koirat pääse livahtamaan isolle tielle. Hän miettii nyrkkeilysäkin ostamista. Johonkin ikävän tuottama paha olo olisi purettava. Viime aikoina hän on harrastanut ihmisten ärsyttämistä. Jopa lähimmät ystävänsä hän haluaisi ajaa luotaan.

Tuulia havahtuu. Nouba raapii rytmikkäästi ulko-ovea shih tzu-ukkojen katsellessa vieressä, kylki kyljessä. Voi pojat, tänään on se eläinten päiväkin, huokaa ovea avaamaan raahautuva Tuulia. Jospa ryhdistäytyisin ja pesisin teidät ja sitten saisitte jauhelihaa.

Nelikko tuijottaa emäntäänsä ihan hiljaa. No, mitä nyt? Heillä on jokaisella Tuulialle lahja. Kuopus Nouba ei malta odottaa vuoroaan vaan ojentaa suussaan olevan ison risun. Viikkoa ennen kuolemaansa Tuulian äiti oli soittanut ja sanonut:Älä sitten sure minua. Jos tietäisit, miten hyvä minun on olla siellä mihin menen niin et itkisi. Sen unohtamisesta risu.

Mitzun pitkä turkki on täynnä keltaisia ja verenpunaisia syyslehtiä. Tuuheassa hännässä on kanervankukkia. Katso ympärillesi ja näe elämän kauneus, älä tuijota oman sydämesi epätoivoon, on Mitzun lahja.

Pullea Pietu-pappa istuu oppimassaan kenguruasennossa ja alkaa heiluttaa etutassujaan tuijottaen anovasti Tuuliaa silmiin. Älä unohda, että me tarvitsemme sinua samoin kuin lapsesi, vaikka he eivät olekaan enää luonasi. Ystävättäresi tarvitsee sinua. Läheisesi tarvitsevat halausta. Tuulia halaa Pietua.

Entä pieni Rafael, enkelikoira, jonka suloisia kasvoja kehystävät kullanruskeat kiharat. Sen tummanruskeat silmät näkevät suoraan Tuulian sydämeen. Älä anna surun muuttaa sydäntäsi jääksi. Tuuliaa itkettää ja hän halaa hellästi jokaista lemmikkiään vuorollaan.

Nelikkö alkaa haukkua. Mitä ihmettä te taas? Haukku jatkuu kuuluen varmasti ulos asti.

Sitten Tuulia aavistaa. Osaahan hän hieman eläinten kieltä. Ossi-cotonille, Tuulian entiselle koiralle, varsinaiselle pörröterapeutille, joka muutti lemmikiksi liikunnallisempaan kotiin, oli koiranelikon toimesta illalla lähetetty haamuhaukku. Oli kysytty, mitä tehdä surullisen emännän auttamiseksi. Ossihan tunsi entisen emäntänsä sielunelämän parhaiten. Ja se lähitalon koira, joka nelikon mennessä ulos oli haukkunut, oli ollut viimenen koira haukkuketjussa, joka tuli kaukaa itä-Suomesta useiden koirien välityksellä. Koiralta koiralle oli haukku viesti edennyt läpi tumman syksyisen yön. Siinä ketjussa oli ollut Ossin neuvot Tuulian lohduttamiseksi. Ne neljä lahjaa.

Ja nyt pikku nelikko ryntäsi innoissaan lähettämään eteenpäin haukuttavaksi omaa viestiään siitä, miten he olivat onnistuneet tehtävässään. Tuulia jakaisi sillä välin jauhelihan neljään pikku kuppiin.

löwchen (Nouban poika Mitros)

Powered by CMSimple